Kananmuna on ympäristövaikutuksiltaan yksi eläinperäisten elintarvikkeiden alhaisimmista. Kun otetaan huomioon kananmunan erinomainen ravintosisältö, kananmunat kannattaa ehdottomasti ottaa osaksi monipuolista ruokavaliota niin ilmasto- kuin terveyssyistä.
Suomalaisten kananmunien ympäristövaikutukset selvitettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2021 Siipikarjaliiton koordinoimassa tutkimuksessa, jonka toteutti Luonnonvarakeskus. Tutkimus tehtiin elinkaariarviointi-menetelmällä, joka huomioi kaikki tuotantoketjun vaiheet. Tarkasteltavia ympäristövaikutuksia olivat ilmastovaikutus eli hiilijalanjälki, rehevöittävä vaikutus sekä vesiniukkuusvaikutus. Tutkimus mahdollistaa myös vertailun muihin Luonnonvarakeskuksen tekemiin tutkimuksiin kala- ja lihatuotteista.
Suomalaisen kananmunan ympäristövaikutustutkimuksen rahoittivat DAVA Foods Finland Oy, Farmimuna Oy, Kieku Oy, Munatukku Nikula Oy, Munax Oy, MTK ry sekä Siipikarjasäätiö.
Kananmunien elinkaariarviointi perustuu tietoihin, joita kysyttiin kananuorikoiden kasvattajilta, kananmunien tuottajilta, munapakkaamoilta sekä rehunvalmistajilta. Tietojen perusteella pystyttiin laskemaan suomalaisen kananmunan keskimääräinen ympäristövaikutus sekä erikseen ympäristövaikutus luomu-, lattia- ja virikehäkkikanaloissa tuotetuille kananmunille.
Elinkaariarvioinnin avulla kananmuna-ala pystyy tunnistamaan tuotantoketjun eri vaiheiden merkityksen tuotannon kestävyyteen.
Kananmunien hiilijalanjälki on pieni. Keskimääräinen suomalaisen kananmunan ilmastovaikutus on vain 1,67 kg CO2-ekv/kg kananmunia, josta rehun osuus on 55 %, tilojen energian ja muiden toimintojen 26 %, lannan käsittelyn 8 % ja nuorikkokasvatuksen 10 %. Virikehäkkikanalassa tuotettujen kananmunien ilmastovaikutus on matalin, 1,55 kg CO2-ekv/kg. Lattiakanalassa tuotettujen ilmastovaikutus on 1,75 kg CO2-kv/kg ja luomukanaloissa tuotettujen 2,14 kg CO2-ekv. Rehunkulutus selittää suurelta osin erot tuotantosuunnissa, samoin erot viljojen satotasossa.
Vesiniukkuusvaikutus eli vesijalanjälki laskettiin AWARE-menetelmällä, joka huomioi käytetyn veden lisäksi sen alkuperän ja käyttöalueen. Vaikutus on suurempi käytettyyn vesimäärään nähden siellä, missä on vähemmän vettä tarjolla. Suomessa on runsaat vesivarat.
Kananmunien vesijalanjälki on keskimäärin 0,40 m3-ekv/kg. Tuotantomuotojen väliset erot johtuvat pääasiassa eroista rehunkulutuksessa ja rehun tuotantotavoissa. Luomutuotannossa ei käytetä teollisia lannoitteita, joiden käyttö nostaa vesijalanjälkeä.
Kananmunien tuotannon rehevöittävä vaikutus on keskimäärin 3,4 g PO4-ekv/kg kananmunia. Sisävesialueiden rehevöityminen on keskimäärin 0,54 g P-ekv/kg kananmunia ja merialueiden keskimäärin 7,9 g N-ekv/kg kananmunia.
Tuotantomuotojen väliset erot johtuvat pääasiassa eroista rehunkulutuksessa ja rehun tuotantotavoissa.